Arvostelu: A Quiet Place Part II - Hiljainen paikka Osa 2

Hiljainen paikka Osa 2 jatkaa suoraan siitä, mihin ensimäinen elokuva jäi. Miten jatko-osa jatkaa ykkösosassa selvinneen Abbottin perheen tarinaa?

Siitä on jo kolme vuotta aikaa, kun ensimmäinen Hiljainen paikka -elokuva saapui elokuvateattereihin. Osa 2:sen piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta elokuva päätettiin siirtää vuodella eteenpäin. Elokuvasali olikin aika hiljainen paikka, sillä siellä sai istua vain kolmen penkin välein koronarajoitusten takia. Toki kaverin kanssa sai istua vierekkäin, mutta sali oli yllättävän hiljainen, joka sopi elokuvan tunnelmaan mainiosti. 

Ensimmäinen osa olisi toiminut toki myös itsenäisenä teoksena, mutta jatkoa jäi kaipaamaan, sillä lopetus oli niin äkillinen. Ensimmäinen osa toimi kuin sarjan pilottijakso, jonka lopputekstien jälkeen haluaisi jatkaa sarjan katsomista. Hassua, aivan kuin A Quiet Place olisi ehkä suunniteltukin sarjaksi, sillä kummatkin elokuvat ovat vain puolitoista tuntisia ja elokuvat etenevät hiljalleen jättäen viimeisen kohtauksen ikään kuin auki tuleville tapahtumille.

Elokuva jatkaa siitä, kun perheen farmi tuhoutui ja uusi heikkous monstereita vastaan löytyi. Perhe lähtee etsimään uutta kotia menetettyään perheen isän Leen, jota näyttelee itse ohjaaja John Krasinski. Tosin tätä ennen näytetään takauma tapahtumista miten koko maailmanloppu ja alienhyökkäys sai alkunsa. Tämä oli ehkä se mukaansa tempaavin osuus koko elokuvassa, sillä se oli kerrottu hienoilla kamera-ajoilla ja Spielbergmäisellä otteella. Kaikki kerrotaan Abbottin perheen näkökulmasta, esitellen uuden hahmon Emmettin. Kohtauksista erityisesti mieleeni jäi, kun eloonjääneet piiloutuvat olioilta liikkeen sisään. Yksi eloonjäänistä alkaa rukoilemaan äänekkäästi, kunnes Lee laittaa käden miehen suun eteen, etteivät oliot kuule rukoilua ja siten kaikki ihmiset liikkeessä olisivat kuolemaan tuomittuja. Vahvaa kritiikkiä uskonnoista kriisien alla? Jokainen katsoja tulkitkoon vapaasti.

Elokuvan budjetti on nyt paljon isompi kuin ensimmäisessä osassa ja kuvaus ja musiikit ovat jylhät. Nyt kuollutta maailmaa avataan katsojalle hienovaraisesti, mutta ei liikaa. Edelleen maailmassa pitää liikkua hiljaa, miettien jokaista askelta. Tämä olisi tarjonnut paljon hyviä mahdollisuuksia psykologiselle kauhulle, mutta nyt pystytään pitämään vain perusjännite, eli odottaa milloin monsteri hyppää nurkan takaa. Elokuva sortuu niin monen nykykauhuelokuvan perisyntiin, eli jump scare -kohtauksiin, jotka yrittävät pelästyttää katsojan, vaikka kaikki sitä jo osaavat odottaa.

A Quiet Place Part II:sta tuleekin hyvin vahvasti mieleen Walking Dead -sarjan vaellukset paikasta toiseen. Mieleen tuli myös hyvin vahvasti The Last of Us -pelisarja vuodelta 2013, jossa Ellie ja Joel vaeltavat sieni-infektion valtaamassa maailmassa. A Quiet Placen hirviöt muistuttavatkin hyvin paljon näitä The Last of Usin sienimonstereita klikki-äänineen. Videopelien kehitys kertoo karua kieltä siitä, kuinka pitkälle pelien monsterit ja tarinankerronta ovat edenneet, sillä A Quiet Placen monsterit ovat aika mitäänsanomattoman geneerisiä verrattuna Last of Usin mielikuvituksellisille sienimonstereille. Ensimmäinen osa toimi paremmin monsterien osalta, sillä niitä ei näytetty liikaa katsojalle viemättä tuntemattoman pelkoa pois katsojalta. A Quiet Place 2:ssa monstereita näytetään ehkä liikaakin, vieden jännityksen ja mysteerin katsojalta pois, mutta tämä oli välttämätön toimenpide jatko-osassa.

Onneksi A Quiet Place Part II keskittyykin monsterien ja maailman selittämisen sijaan enemmän hahmoihin ja tarinaan. Näyttelijät vievät tarinaa eteenpäin erittäin vahvoilla roolisuorituksilla ja tämä onkin elokuvan parasta antia. Mieleen jäi erityisesti kohtaus, jossa astutaan ansaan: se kivun määrä joka huudolla saadaan välitettyä. Kun lapsinäyttelijät vetävät näin hyvin omat roolinsa, niin se on jotain poikkeuksellista. Emily Blunt ja uusi ryhmäläinen Emmett, jota näyttelee ilmiömäinen Cillian Murphy vetävät omat herkät suorituksensa. Emmett ilmestyy perheen reitille vastaan ja olisikin ollut erittäin mielenkiintoista nähdä tämä koko elokuva Emmettin näkökulmasta. Mieti kuinka elokuva olisikin alkanut siitä, miten koko maailmanloppu alkoi ja sen jälkeen oltaisiinkin seurattu Emmettiä omassa yksinäisyyden linnakkeessaan ja vastaan tulee tuttu Abbottin perhe ilman perheen isää Leetä.

Elokuvan äänimaailma ja kuvaus ovat huippuluokkaa. Vaikka leikkauskin on pääosin hyvää, jäi rinnakkaistapahtumien leikkaukset hyvinkin sekavaksi seurata. Elokuvassa on yhdessä kohtaa jopa kolme eri tilannetta aivan eri paikoissa ja nämä tapahtumat on leikattu ristikkäin, jolloin katsojan on pysyttävä perässä herpaantumatta. Tämä leikkaustapa on yleistynyt uudemmissa sarjoissa ja elokuvissa ja se antaa rauhattoman ja sekavan kerronnan katsojalle. Yleensä kun tällaista ristikkäistä leikkausta käytetään, tapahtumilla ja kohtauksilla on jokin ilmeinen kytkös juonellisesti. Nyt kohtaukset tuntuivat olevan rinnakkain vain sen takia, koska ne tapahtuivat samaan aikaa. Juonelliset takapakit haluttiin esittää samaan syssyyn rytmillisesti. Onko tämä nykyaikaista ekologista leikkausta?

A Quiet Place Part II on verrattuna toiseen tämän vuoden hirviöelokuvaan päinvastainen. Godzilla vs. Kong -elokuvassa pääosaa vetivät hirviöt tappeluineen, kun taas A Quiet Place Part II:ssa pääosassa ovat hahmot ja heidän välisensä draama. Hirviöt ovat vain taustalla viemässä hahmojen polkuja eteenpäin. Tämä jätti kuitenkin samalla tavalla aika tyhjän olon lopussa kuin ensimmäinenkin osa. Haluaisin nähdä kunnon lopetuksen ilman seuraavan osan petaamista, sillä kummatkin A Quiet Place -elokuvat loppuvat kuin seinään. Ehkä A Quiet Place Part III vie taustalla olevan isomman tarinakaaren loppuun tyydyttävästi. Ken tietää. Tai sitten tästä tulee kymmenien jatko-osien sarja, jolle ei loppua näy.

Yhteenveto

A Quiet Place on varma jatko-osa ensimmäiselle elokuvalle tarjoten samaa ja enemmänkin. Näyttelijät, kuvaus ja äänimaailma ovat erittäin hyviä. Elokuvan pääosassa ovat kuitenkin perheen lapset Regan ja Marcus Abbott. Elokuvan pääteemana on kuinka perheen lapset kasvavat menetyksistä ja ottavat vastuun perheen kohtalosta omiin käsiinsä. Elokuva etenee hienosti eteenpäin jatkaen Abbottin perheen tarinaa ensimmäisen osan jälkeen. Elokuvan pisteitä laskee kuitenkin tietynlainen geneerisyys ja suuret tunteet jäävät saavuttamatta. Lopputekstejä katsellessa olo oli samanlainen kuin ensimmäisenkin osan jälkeen: Mitä seuraavaksi? Elokuva tuntuu enemmän yhdeltä venytetyltä sarjan jaksolta kuin kunnon täyspitkältä elokuvalta, mikä ei ole huono asia sekään. Tämä saa odottamaan seuraavaa osaa, sillä elokuvan loppu povaa todennäköisesti jatkoa. Onko tästä tulossa trilogia? Toivottavasti silloin saadaan isompi tyydyttävämpi lopetus koko saagalle.

3/5 Hyvä

Tähtien selitykset:

1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)

2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)

3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)

4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)

5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Mitä mieltä olit itse elokuvasta? Kerro mielipiteesi elokuvasta kommenttiketjussa. 

Luitko jo nämä jutut?

Kommenttialue

Voit kommentoida nimimerkillä kirjautumatta tai kirjautumalla

Tuoreimmat vertailut

Fyysisen ja striimimedian kuva- ja äänivertailuja

Tuoreimmat erikoisartikkelit

Erikoisartikkeleissa menemme pintaa syvemmälle