Arvostelu | Black Panther: Wakanda Forever

Wakanda Forever rakentuu pitkälti näyttelijä Chadwick Boseman muistolle, josta tehdään myös koko elokuvan kantava teema.

Wakandan kuningas T'Challa on kuolemassa. Shuri (Letitia Wright) yrittää pelastaa hänet synteettisesti uudelleenluomalla sydämenmuotoisella yrtillään, mutta turhaan. Ulkomaailma pitää piilossa olevaa Wakandaa heikkona ilman Mustaa Pantteria suojelemassa sitä. Wakandan kallisarvoinen mineraali vibranium halutaan jakaa muulle maailmalle, mutta kuningatar Ramonda (Angela Bassett) puolustaa kansansa sääntöjä ja perinteitä. Vibraniumia kuitenkin löydetään myös muualtakin meren pohjasta ja jokin tuntematon taho on hyökännyt vibraniumin etsintäpartion kimppuun ja latelee omia ehtojaan Wakandalaisille. Prinssi Namorin johtama vedenalainen kansa aiheuttaa lisää ongelmia jo hyvin ongelmalliseen tilanteeseen Wakandalaisten ulkopolitiikkaan muun maailman kanssa. Wakanda on suurten päätösten edessä.

Wakanda Forever tuntuu oudolta supersankarielokuvalta, sillä vaikka elokuvan nimi on Black Panther, ei Mustaa Pantteria juurikaan näy koko elokuvan aikana. Elokuvan teema kansasta ilman pelastajaa on voimakkaasti läsnä. Näyttelijä Chadwick Bosemanin poismeno on vaikuttanut merkittävästi Black Pantherin jatko-osan juonen kulkuun ja teemaan. Wakanda Forever - elokuva on jo itsessään mahtavin kunnianosoitus Chadwick Bosemanin muistolle tehty teos, että oksat pois. Tämä elokuvamaailman ulkopuolinen tragedia luo elokuvan näyttämölle niin tyylikkään ja aidon tunnelman kauttaaltaan, että näyttelijäsuoritukset eivät tunnu enää edes näyttelyltä.

Elokuva uhkaa karkaa ehkä liiankin vakavaksi, mutta sitten päästäänkin puolentunnin intron/esittelyn kautta itse elokuvan pihviin, eli juoneen. Valitettavasti tämä onkin elokuvan latteinta antia, vaikka uuden Prinssi Namorin johtama vesikansa jotain uutta onkin. Elokuvan juoni suistuu perinteisempään Marvel-tyyliin, jossa melkeinpä toistetaan samoja kliseisiä juonikuvioita, jossa mikään ratkaisu ja käänne ei yllätä. Mutta silti tätä ylipitkää Marvelia jaksaa ihailla kauniiden maisemien, puvustusten ja uskomattoman hienojen roolisuoritusten ansiosta vallan mainiosti.

Elokuvaa on hienoa seurata, mutta loppua kohden jokin lässähtää. Elokuvan musiikki sortuu kuvamontaasien päällä soiviin Pop-kappaleisiin, joka antaa elokuvalle TV-sarjamaisen muodon. Yleensä jos tähän sorrutaan Marvel-elokuvissa, ovat kappaleet edes jotenkin yhteyksissä tai tärkeässä osassa elokuvan maailmaan ja tapahtumiin. Nyt ne jäivät täysin päälleliimatuiksi elokuvan täytteiksi. Black Pantherin liian myöhäinen uusi tuleminen ei yllätä, eikä innosta enää, eikä se oikeastaan anna elokuvan juonellekaan mitään merkittävää. Aivan kuin Black Panther olisi vaipunut sivuosaksi omaa nimeään kantavassa elokuvassaan. Yllättävästi elokuvan tasaisen laadun parhaiksi puoliksi jäivät ällistyttävän upea puvustus, kuvaus ja näyttejäsuoritukset, joista erityisesti mieleen jäi Angela Bassett kuningatar Ramonana.

YHTEENVETO

Black Panther: Wakanda Forever on viihdyttävä ja varma teos, jossa muistetaan edesmennyttä Bosemania hienolla tavalla. Valitettavasti juuri tämä osuus, johon koko elokuva kääritään, onkin sitä parasta antia. Elokuvan muu juoni tuntuu liian perus Marvelilta ilman mitään yllättävämpiä juonenkäänteitä. Liian turvallisen ja kädenlämpöisen juonen olisi pitänyt ottaa rohkeampia otteita, eikä vajota geneerisyyden suohon. Elokuva kuitenkin tarjoaa uskomattoman hienoja näyttelijäsuorituksia ja hienoja maisemia, jossa puvustus nousee esiin hienolla tavalla. Ei elokuvan parissa ole tylsää.

TRAILERI

TUOTANTOTIEDOT

KOMMENTOINTI

TALLENTEET

SUOSITUKSET

ARTIKKELIT

KAUPPA