ARVOSTELU | Dyyni - Dune (2021)

Denis Villeneuven Dyyni on vihdoin täällä ja se on näyttävä spektaakkeli, mutta vain alku koko tarinalle.

Denis Villeneuve on ollut kovassa nosteessa elokuvillaan Arrival ja Blade Runner 2049 ja nyt kanadanranskalainen ohjaaja tarttuukin Frank Herbertin kirjoittamaan Dune-romaanin filmatisointiin. Romaani on aikaisemmin filmatisoitu monien mutkien kautta David Lynchin käsissä vuonna 1984. Tämän jälkeen nähtiin vuonna 2000 Dune-minisarja ja sen jatko-osa Children of Dune muutama vuosi myöhemmin. Tämä on siis vasta toinen elokuva-adaptaatio massiivisesta yli 800 sivuisesta romaanista, joka painottuu hyvin paljon dialogiin, jättäen hyvin paljon lukijan mielikuvitukselle tilaa.

Dyyni kertoo Arrakis-nimisestä planeetasta, joka on pelkkää autiomaata, mutta planeetalla on maailmankaikkeuden arvokkainta ainetta, jota kutsutaan rohdoksi. Psykoaktiivista rohtoa louhitaan Dyynin autioituneesta hiekkamaailmasta. Rohdon kerääminen on kuitenkin hyvin vaarallista, sillä planeetta kuhisee monen sadan metrin pituisia hiekkamatoja, jotka ilmaisevat mausteen kerääjäkoneet. Se, kuka hallitsee hiekkaplaneettaa ja sen rohtoa, hallitsee universumia.

Vaikka Dyyni nojaa hyvin vahvasti poliittiseen valtataisteluun Arrakis-planeetan herruudesta, josta Harkonnenin ja Atreidesin suvut taistelevat, Dyyni luottaa kuitenkin perinteiseen sankarin tarinaan. Atreidesin suvun nuori mies Paul Atreides on mahdollinen valittu, joka tulee johtamaan sukunsa voittoon. Paul on nähnyt pitkään unia mystisestä Arrakis-planeetasta ja sen asukkaista fremeneistä, joiden silmät hohtavat sinisenä rohdon vaikutuksesta planeetalla. Paul matkaa sukunsa kanssa Arrakis-planeetalle keisarin käskystä. Taustalla on tehty paljon valmisteluja ja Paulilta odotetaan jotain, mitä hän ei vielä käsitä itsekään.

Dyyni-elokuva on erittäin komeaa katsottavaa. Maisemat, tehosteet ja äänet ovat A-luokkaa. Arrakis-planeetan hiekkamadot ovat massiivisia ja avaruusalukset näyttävät kuin jostain realistisemmasta Star Wars -elokuvasta. Dyynin maailma on hyvin mielenkiintoinen kaikkine yksityiskohtineen ja keskusteluineen. Katsojana haluan tietää koko ajan enemmän ja enemmän henkilöiden taustoista, maailmasta ja sen historiasta.

Elokuvan tarina on kuitenkin hyvin tuttu. On ennustus, jossa se yksi valittu, tuo ratkaisun ja pelastuksen kaikkeen. Tämä sama tarina on nähty monessa elokuvassa, kuten esimerkiksi The Matrix -elokuvan Neo. Monimutkaisen poliittisen juonittelun alle kätkeytyy perin yksinkertainen sankarin tarina, jossa kokematon sankari saa kutsumuksen suurelle matkalle, jossa muut odottavat häneltä suuria tekoja. Sankari ei vielä itse tiedä omaa merkitystään ja näin sankari kasvaa ja oppii oikean polun teoillaan.

Paul Atreidusta näyttelevä Timothée Chalamet on pätevä roolissaan, mutta käsikirjoitus ei anna hahmolle tarpeeksi vastoinkäymisiä tai pulmia. Kaikki tuntuu olevan päivänselvää Paulille, sillä hän on nähnyt enneunia tulevista tapahtumista. Asiat tapahtuvat juuri niin kuin hän on ne ennalta nähnyt. Tämä on koko elokuvan ongelma. Elokuvassa ei juurikaan ole mitään jännitettävää, sillä sankarintarina on niin tuttu ja elokuva kulkee kovin tuttuja latuja. Paul Atreides käyttää "ääntä" komentaakseen muita, Tämä on kuin telepaattinen kyky, vähän niin kuin Star Warsin "voima" kykenee samaan. Tosin Dyynin "ääni" oli ennen Star Warsia, sillä Dune-kirja on ilmestynyt jo 1965 ja Tähtien sota 1977.

Elokuvassa näyttelee Paulin äitiä Rebecca Ferguson, joka on tiiviisti poikansa tukena läpi elokuvan. Jason Momoa näyttelee Paulin ystävää Duncan Idahoa. Hahmoja on paljon, mutta heillä ei tunnu olevan suurempaa merkitystä, kuin viedä päähenkilöä eteenpäin sankarin retkellään. Elokuvan komeiden puitteiden alta löytyy loppupeleissä kovin yllätyksetön elokuva sankarin matkasta, joka jää pahasti kesken, sillä tämä on ensimmäinen puolikas koko alkuperäisen kirjan tarinasta. Tuntuukin hieman hassulta arvioida tätä omana teoksenaan, sillä elokuva jättää niin paljon alustuksia auki seuraavaa osaa varten. 

Tuntuu melkein epäreilulta antaa tälle ensimmäiselle osalle pisteitä, sillä tuntuu ettei tämä ole kokonainen teos ilman sitä toista puolikasta, jossa tarina-arkit saataisiin tyydyttävään päätökseen. Toivottavasti loppuosaa ei tarvitse odottaa pitkään, sillä tämä ensimmäinen osa alusti niin hyvin tulevia tapahtumia, vaikkakin ennalta-arvattavasti. Elokuvan suurimpia ongelmia onkin yllätyksettömyys. Olisipa keskitytty enemmänkin maailman selittämiseen, kuten esimerkiksi siihen, mitä autioplaneetan rohto tekee ihmisille - miksi mauste mahdollistaa tähtien välisen matkailun?

Musiikki ja tehosteet on koettava mahdollisimman isolta ruudulta, sillä elokuvan parhaat palat ovat eeppiset matohyökkäykset, jota hieno kuvaus ja musiikki säestää. Elokuvan poliittiset sukutaistelut olivat myös mielenkiintoista seurattavaa, mutta kaikista mielenkiintoisin asia koko Dune-elokuvassa on sen maailma ja miljöö, jonka varjoon sankaritarina jää. Elokuvaa on vain yksinkertaisesti todella mielenkiintoista seurata, sillä Dunen maailma luo yhtymäkohtia oikean maailman poliittisten konfliktien välille. Harmi että tarina jää pahasti kesken. Olisiko nämä kaksi osaa voinut vaikka esittää samalla kertaa yhdellä välitauolla?

Tuomio

Dyyni on hyvä elokuva, jonka maailma imaisee mukaansa. Dunen vahvuuksiin kuuluu sen hieno kuvaus, tehosteet ja mielenkiintoinen maailma. Harmi kuitenkin, että isommat tunteet jäävät saavuttamatta. Osaksi tähän on syynä liian tuttuja latuja kulkeva sankarintarina, joka tuo hyvin vähän mitään uutta pöytään. Sankarin tarina jää myös pahasti kesken, joten olisi reilumpaa pisteyttää tämä ensimmäinen elokuva osana kokonaisuutta. Mutta tällä hetkellä ensimmäinen osa Dyynistä on takuu varmaa avaruusoopperaa.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Tiedot:

• Nimi: Dyyni
• Alkuperäinen nimi: Dune
• Ensi-ilta: 17.09.2021 
• Ikäraja: 12 
• Pituus: 156 min. 
• Ohjaus: Denis Villeneuve
  
• Käsikirjoitus: Denis Villeneuve, Jon Spaihts ja Eric Roth perustuen Frank Herbertin romaaniin
  
• Näyttelijät: Timothée Chalamet, Rebecca Ferguson, Oscar Isaac, Josh Brolin, Stellan Skarsgård, Dave Bautista, Stephen McKinley Henderson, Zendaya, Chang Chen, David Dastmalchian, Sharon Duncan-Brewster, Charlotte Rampling, Jason Momoa, Javier Bardem
• Genre: Draama, Seikkailu, Scifi
  
• Arvostelija: Erkki Alho
• Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
• Näytös: Sali 1 Ti 14.9.2021 Klo 10.30
• Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
• Arvosana: 3/5 Hyvä

Muista:

1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.