ARVOSTELU | Maastamuuttajat - Viimeinen kirje Ruotsiin

Maastamuuttajat on vangitseva ja immersiivinen kuvaus perheen muutosta uuteen maailmaan.

Mitä tehdä kun ruokaa on vähän, kovat pakkaset haastavat eloa ja taudit ja yhteisö nakertaa jokapäiväistä elämää. Kristinan (Lisa Carlehed) ja Karl-Oskar (Gustav Skarsgård) kokevat kovia Ruotsin nälkävuosina 1800-luvun puolivälissä ja tekevät ratkaisevan päätöksen: he muuttavat uuteen maailmaan Atlantin valtameren toiselle puolelle Amerikkaan. Matka ei ole kuitenkaan helppo ja vanhan koti Ruotsi varjostaa perheen elämää pitkään lähdön jälkeen.

Maastamuuttajat-elokuva perustuu Vilhelm Mobergin neliosaiseen ruotsalaiseen kirjasarjaan, joka on filmattu jo kerran aikaisemmin Jan Troellin toimesta kahtena elokuvana Maastamuuttajat (1971) ja Raivaajat (1972). Tämä uusin versionti kirjoista kiinnittää katsojan huomion jo heti alkumetreillä, sillä kuvaus, leikkaus ja tarinankerronta ovat niin hienoa katseltavaa, että elokuvaan suorastaan uppoutuu sisään 1800-luvun maailmaan. Elämä on ankeaa ja jokapäiväinen leipä on vaikea ansaita.

Elokuva etenee hyppien ajallisesti ja sekoittaen teemoja, syitä ja seurauksia. Elokuva ei tunnu siltikään rasittavalta katsojalle, vaan se tekee kerronnasta runollisen ja orgaanisen. Leikkaus ja kuvaus nivoutuvat niin hyvin yhteen, että soljuvaa kuvavirtaa jää vain hypnoottisesti tuijottamaan. Tämä saa aikaan katsojassa ajatusten vapaan lennon ja uppoutumisen elokuvan maailmaan, vailla tiukkaa kronologista ja kiirehtivää kerrontaa.

Elokuvan tyyli tuo mieleen vahvasti Terrence Malickin elokuvat 2000-luvun puolelta, joissa kamera liikkuu vapaasti kuvaten elämää runollisen vapautuneesti jättäen paljon tilaa katsojalle, ei pelkästään seurata, vaan myös tuntea elokuvan visuaalinen voima. Tähän elokuvaan kuvausta ei kuitenkaan tehnyt meksikolainen Emmanuel Lubezki, vaan norjalainen John Christian Rosenlund.

Jos elokuvan kuvaus, leikkaus ja kerronta ovat upeaa seurattavaa, on myös näyttelijäntyö sitä. Perheen isää näyttelee Viikingit-sarjastakin tuttu Gustav Skarsgård, jonka hahmon vähäeleinen ja pidättyväinen olemus saa välillä riipaisevia purkauksia. Perheen äitiä taas näyttelee upeasti Lisa Carlehed, jonka hahmon kestävyys, sinnikkyys ja pakokauhu saa katsojan haukkomaan henkeään. He muodostavat lasten kanssa kiinteän perheen elokuvassa, joiden edesottamuksia seuraa koko tunneskaalalla.

Elokuvan isoja teemoja ovat uskonto, ennakkoluulot, juuret ja entisestä irrottautuminen. Samassa laivassa on mukana kirjava joukko myös muitakin ruotsalaisia, jotka ovat menossa aloittamaan uutta elämää uuteen maailmaan. Perhettä seuraa vanhat uskomukset ja arvot ja elokuva käsitteleekin isosti ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, jotka ovat ristiriidassa vanhoillisten arvojen kanssa, vaikka maaperä vaihtuisikin.

Kristina tutustuu matkan aikana paheksuttuun naiseen nimeltä Ulrika, jota näyttelee hienosti ruotsalainen laulaja ja lauluntekijä Tove Lo. Heidän välinen kemia on hienosti rakennettu ruudulla, sillä toinen heistä haluaisi päästä entisestä eroon ja aloittaa uudestaan, kun taas toinen kantaa menneisyyttään perässä sokeana tuomitsemassa muita. Yhdessä he kuitenkin ymmärtävät, kadehtivat ja arvostavat toisiaan.

Elokuva sisältää paljon kiperiä ja piinaavia kohtauksia. Uusi maailma on pelottava ja kontrasti Ruotsiin korostuu elokuvan upealla lavastuksella ja maailmanrakentelulla. Maastamuuttajat-elokuvan ainoa heikkous on oikeastaan sen loppu. Sen olisi kuvitellut loppuvan sykähdyttävämmin ja koskettavammin, mutta nyt se vain loppuu tähdentämällä epäolennaisia asioita, joita elokuva ei tuntunut edes painottavan koko kestonsa aikana. Tämä on harmi, sillä nyt elokuva jäi vähän vaisuksi. Olisipa loppu ollut yhtä komea kun koko muu elokuva oli.

Tuomio

Maastamuuttajat on upea elokuva siirtolaisista, jotka ovat jättämässä vanhan elämän ja aloittamassa uuden. Elokuva käsittelee hienosti ja runollisesti omia juuriamme ja miten menneisyys seuraa meitä, vaikka kuinka yrittäisimme päästä siitä eroon. Elokuva kuvaa hienosti ankeaa elämää nälässä ja toivoa uudesta elämästä upealla lavastuksella ja maailman kuvauksella. Katsoja sukeltaa erittäin immersiiviselle matkalle uuteen maailmaan, eikä elokuva lakkaa hämmästyttämästä, kuinka aidolta kaikki tuntuukaan. Harmi, että elokuva ei kestä aivan loppumetreille asti yhtä sykähdyttävänä kuin elokuvan upea kuvaus ja leikkaus antaa ymmärtää.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei ole muuta. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hieno ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Traileri

Luitko jo nämä?

Kommenttialue

Voit kommentoida nimimerkillä kirjautumatta tai kirjautumalla