ARVOSTELU | Pahanhautoja

Pahanhautoja on kliseinen kauhuelokuva, mutta pinnan alta löytyy myös psykologinen syvyys.

Pahanhautoja-elokuva kertoo suomalaisesta perheestä, jonka perheen äiti (Sophia Heikkilä) kirjoittaa Ihana arki -nimistä videoblogia someen. Perheen tytär Tinja (Siiri Solalinna) harrastaa telinevoimistelua ja hän harjoitteleekin kovasti tuleviin kilpailuihin vaativan äitinsä silmän alla. Kaikki näyttäytyy hyvältä perheen elämässä, kunnes taloon lentää lintu, jonka munaa Tinja alkaa hautomaan sängyllänsä. Linnun muna aiheuttaa ison särön koko ruusuiseen elämään perheessä.

Ruusuja onkin paljon perheen asunnon seinillä, jonka seinät ovat vain kulissia sille, mitä perheessä oikeasti tapahtuu. Talon seinät, sisustus ja perheen elämä on kuin tehty tukahduttamaan kaikki paha ja ikävä pois silmistä. Linnun muna alkaa kasvamaan ja sisältä kuoriutuu jotain uutta tämän perheen hullun ja teennäisen teatterin keskelle.

Elokuva on hieman järkytys aluksi, sillä suomaiseen tapaan, kaikki on jotenkin vähän jäykkää: musiikki, näyttely ja kerronta. Alkuasetelma alkoi ensin huvittamaan, sillä tämä kaikki antoi niin koomisia piirteitä katsojalle. Tuntui kuin oltaisiin lähdetty tekemään opiskelijaelokuvaa, jossa kaikki on vielä vähän epävarmaa. Näyttely- ja ohjaustyö eivät ole vielä ihan varmoja siitä, miten hahmojen kuuluisi olla. 

Elokuvan edetessä eteen näytetään niin kliseisiä kohtauksia kauhuelokuvista, että on jotenkin vaikea ottaa elokuvaa täysin vakavissaan. Luvassa on siis perinteisiä "jump scare" -kohtauksia, kuin myös hyvin kliseistä näyttemistä, jossa hahmoja liioitellaan tarpeettomasti ja tökerösti. Asiaa ei auta myöskään hahmojen lausuma kirjakieli, josta ei realistisuus paista läpi millään. Elokuvaa alkaakin näin ollen seuraamaan alkujärkytyksen jälkeen perinteisenä suomalaisena elokuvana, jossa nämä asiat ovat hyvinkin usein tällä tavalla.

Vaikka Pahanhautoja-elokuva etenee hyvin kliseisesti kauhuelokuvan tapaan, on elokuvassa kuitenkin todella mielenkiintoinen alateksti. Se mitä jätetään sanomatta ja selittämättä perinteisin elokuvallisin keinoin. Ideoita mahdollisille lopetuksille alkaa tulvimaan mieleen elokuvan aikana. Elokuvan alateksti alkaa selkiytymään loppua kohden ja elokuva nouseekin fiksummalle tasolle kuin mitä elokuvan kliseinen ulkokuori antaakaan ymmärtää.

Elokuvan lopetus onkin varsin mainio, vaikkei täydellinen, sillä lopun olisi voinut hoitaa myös paljon ovelamminkin ja hienovaraisemmin. Tässä piileekin elokuvan sudenkuopat. Kumpa elokuva olisi ollut enemmän realistisempi kuvaus perheen arjesta jossa olisi ollut enemmänkin unenomainen psykologinen trilleri kuin kliseinen kauhuelokuva säikäyttelyineen.

Elokuva sisältää erittäin hienot tehosteet, joita on ollut tekemässä huipputekijät Hollywoodista. Oscar-ehdokas Conor O'Sullivan ja Gustav Hoegen ja hänen tiiminsä ovat loihtineet hienon hirviön, joka on vaikuttavan näköinen kaikissa eri olomuodoissaan. Munasta kuoriutuvasta hirviöstä nähdään elokuvan aikana monta variaatiota, joka toimii hienosti elokuvan selkärankana.

Elokuvan käsikirjoitus onkin aika erikoisesti rakennettu, sillä ikään kuin elokuva jakaantuisi kahtia elokuvan loppupuolella, kun yhtäkkiä Tinja muuttaakin äitinsä kanssa väliaikaisesti uuden rakastajansa (Reino Nordin) kummitustalon kaltaiseen rakennukseen. Herääkin kysymys mikä rooli loppupeleissä Reino Nordinin hahmolla on koko elokuvassa ja miksei tämä upea "kummitustalo" ollut koko elokuvan näyttämö ja tämä ahdistunut perhe sen ydin?

Tuomio

Pahanhautoja-elokuva on toteutukseltaan ristiriitainen. Se natisee liitoksistaan monelta osa-alueeltaan ja olisi kaipanut enemmän hiomista sieltä täältä. Elokuvalla on kuitenkin todella hieno tarina-aihio ja alateksti, mutta toteutus on liian kliseemäinen ja lopputuloksena on enemmän perinteinen kauhuelokuva, vaikka käsillä olisi voinut olla mahtava unenomainen psykologinen trilleri. Elokuva on kuitenkin persoonallinen omalla kliseisellä tavallaan ja loppu oli ajatuksia herättävä, vaikkakin se olisi voinut olla hienovaraisemmin toteutettu. Elokuva on kuitenkin viihdyttävä. Hienoa että suomessa kuitenkin tartuttiin kerrankin johonkin muuhun genreen kuin draama tai komedia.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Välttävä (Kömpelö ja/tai puuduttava teos)
• 2/5 = Tyydyttävä (Huolimaton ja/tai tavanomainen teos)
• 3/5 = Hyvä (Viihdyttävä ja/tai laadukas teos)
• 4/5 = Erinomainen (Vangitseva ja/tai vaikuttava teos)
• 5/5 = Mestariteos (Lumoava ja/tai ainutlaatuinen teos)

Traileri

Luitko jo nämä?

Kommenttialue

Voit kommentoida nimimerkillä kirjautumatta tai kirjautumalla