ARVOSTELU | Respect

Respect on musiikkielokuva, jossa sukelletaan Aretha Franklinin laulajauran 50-70-lukujen väliseen aikaan.

Respect on elämänkertaelokuva Aretha Franklinistä, jossa seurataan hänen elämäänsä lapsesta aikuiseksi ja laulajauran alkuvuosista lopulta läpimurtoon ja sen jälkeisiin vuosiin. Elokuva piirtää hienon kaaren artistin elämän tärkeimmistä käänteistä ja myös USA:n historiaa mustien näkökulmasta. Elokuva käy läpi Martin Luther King Jr. kuolemaa ja kuinka tärkeänä osana uskonto ja hengellisyys toimi mustien tasa-arvon edistäjänä.

Elokuvan pääteemana on kuitenkin itse Aretha Franklinin ura laulajana. Aretha, jota lähipiiri kutsui myös Ree Ree -nimellä, viihdytti laulamalla perhetutuilleen juhlissa ja hänen äänensä sai tunnustusta jo tuolloin. Arethan vanhemmat ovat eronneet ja Aretha sulkeutuu, kun hänen äitinsä kuolee. Aretha jää ankaran isänsä hoivattavaksi, joka vain pahentaa Arethan sulkeutumista. Aretha löytää kuitenkin äänensä uudelleen laulamalla kirkossa. 

Elokuvan on ohjannut ensikertalainen Liesl Tommy, joka on aikaisemmin ohjannut vain sarjojen jaksoja. Elokuva onkin massiivinen pituudeltaan ja aiheeltaan ensimmäiseksi kokopitkäksi elokuvaksi ohjaajalle. Elokuva risteää niin monia tapahtumia ja teemoja, että sisällön puutteesta ei voida syyttää. Elokuva on kuitenkin pohjimmiltaan täysiverinen musiikkielokuva, jossa musiikki saa kunnolla ruutuaikaa, joka on pelkästään positiivinen juttu. Arethan musiikkia on mahtavaa kuunnella.

Arethaa näyttelee Dreamgirls-elokuvasta Oscarin voittanut Jennifer Hudson ja hän näyttelee Arethaa ilmiömäisen hyvin. Myös Arethan isää näyttelevä Forest Whitaker on elokuvan keskeisiä hahmoja ja roolitus on osunut nappiin, sillä hän osaa näyttää monia kerroksia Arethan ankarana isänä, mutta myös hänen sydämellisenä suojelijanansa. Elokuvan näyttelijät ovat kaikki huippuja rooleissaan. Erityisesti mieleen jäi myös bluesin kuningatar Dinah Washingtonia näyttelevä Mary J. Blige, joka antoi hahmolle hienon diivan elkeet ja neuvokkuuden.

Jos elokuvan näyttelijät ja musiikki ovat huippuluokkaa, niin ehkä elokuvan heikoin lenkki on kuvaus ja ohjaus. Kohtaukset ovat sinänsä ihan hienosti tehtyjä, mutta niistä puuttuu tietynlainen erityislaatuinen näkemys. Tämä näkemyksen puute vaivaa myös kohtauksesta toiseen siirryttäessä. Joskus katsojan on vaikeaa havaita missä hahmot sijaitsevat tilassa, koska kuvaus rikkoo suojaviivan kesken kohtauksen ja hahmot ovatkin yhtäkkiä toisella puolella tai joissain kohtauksissa tulee liian TV-sarjamainen olo esitystavan tyylin vuoksi.

Vaikka Aretha Franklinin elämänvaiheita on erittäin mielenkiintoista seurata, joitakin kohtauksia vaivaa teennäisyys tai liiallinen teatraalisuus, jota ei odota näkevänsä ison luokan elämänkertaelokuvassa, vaan pikemminkin jonkun sarjan jaksoissa. Enkä tarkoita, että itse näyttelijät ovat teennäisiä suorituksissaan, vaan miten kohtaukset on rakennettu. Esimerkkinä toimii kohtaus, kun nuori Aretha kuulee vahingossa tuoreen uutisen äitinsä kuolemasta, hän tiputtaa vahingossa pöydällä olevan lasin lattialle, jolloin Arethan isä ja Mama Franklin huomaavat, että Aretha kuuli tämän järkyttävän uutisen. Kuinka teatraalista.

Elokuva on täynnä teatraalisia ratkaisuja, jotka tuntuvat kuuluvan joko teatteriin tai TV-sarjan jaksoihin, tai vaikka saippuaoopperaan. Elokuva ei tunnu niin isolta ja laadukkaalta. Se olisi voinut olla voimakkaampi, toimivampi vähemmällä teatraalisilla kikkailuilla, mikä saa katsojan vain enemmän irti tarinasta ja sen aiheuttamista tunteista. Tämä teatraalisuus ei jää pelkästään yksittäisiin kohtauksiin, vaan koko elokuvan rakenteeseen välimontaaseineen. 

Musiikkielokuvaan sopii teatraalisuus, mutta ei sen kustannuksella, että kohtauksista tulee kliseisiä ja ylidramaattisia. Onneksi kuitenkin näyttelijät ovat niin hyviä, että tämä ei ole niin iso ongelma kuin äkkiseltään voisi kuulostaa. Musiikkiesitysten välittämät tunteet ja kappaleiden rakentelut tuntuvat autenttisilta verrattuna muihin elokuvan kohtauksiin. Elokuva antaa katsojalle todella paljon musiikkinsa puolesta, sillä elokuvassa kuullaan uskomattomia hittejä Arethan uralta, kuten "I Never Loved a Man (The Way I Love You)", (You Make Me Feel Like) A Natural Woman", "Think" ja "Respect".

Elokuvan lopetus on myös hieno, sillä elokuvan aikana taustalla ollut mustien oikeuksien taistelu ja koko Arethan ura saa hienon saavutuksen, sillä lopputekstien aikana näytetään Aretha Franklinin esiintyminen vuonna 2016 Kennedy Centerissä Barak Obaman herkistyessään katsomossa. Ja kuinka hienosti Aretha Franklin lauloikaan ja todisti olevansa edelleen esiintymisen mestari, vain pari vuotta ennen kuolemaansa 2018.

Tuomio

Respect on hyvä elokuva, ellei jopa erinomainen erityisesti Aretha Franklinin tosifaneille. Aretha Franklinin musiikki on ehdottomasti elokuvan kantava voima, vaikka elokuva tuntuu muuten epätasaiselta matkalta. Jos elokuvaa arvioi puhtaasti elokuvana ilman musiikin tuomaa lisäarvoa, niin kohtauksia vaivaa tietynlainen liiallinen teatraalisuus, joka sysää katsojan ulos kohtauksien tunteikkuudesta. Elokuva on kuitenkin hyvin kattava ja erinomainen kaksi ja puolituntinen musiikillinen matka Aretha Franklinin musiikin maailmaan.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hyvä ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Tiedot:

• Nimi: Respect
• Ensi-ilta: 24.09.2021  
• Ikäraja: 12   
• Pituus: 146 min. 
• Ohjaus: Liesl Tommy
  
• Käsikirjoitus: Callie Khouri & Tracey Scott Wilson
  
• Näyttelijät: Jennifer Hudson, Forest Whitaker, Marlon Wayans, Audra McDonald, Marc Maron, Tituss Burgess, Saycon Sengbloh, Hailey Kilgore, Heather Headley, Skye Dakota Turner, Tate Donovan and Mary J. Blige
• Genre: Draama, Musiikki
  
• Arvostelija: Erkki Alho
• Elokuvateatteri: Finnkino Turku: Kinopalatsi
• Näytös: Sali 3 Ti 21.9.2021 Klo 13.00
• Lähteet: IMDB, Wikipedia, Finnkino, filmikamari
• Arvosana: 3/5 Hyvä

Muista:

1. Elokuva-arvostelu on aina henkilön oma subjektiivinen mielipide.
2. Mielipide kerrotaan perustellen omia näkemyksiään.
3. Näkemyksiä on yhtä paljon kuin on ihmistä.