ARVOSTELU | Vuosisadan häät

Vuosisadan häät on Outi Mäenpään ikioma show, jossa hän pääsee revittelemään kunnolla roolissaan.

Vuosisadan häät kertoo julkkispsykiatrista Viimasta (Outi Mäenpää), joka saa kutsun häntä paljon nuoremman exänsä Kari-Antin (Mikko Leppilampi) häihin. Mutta eihän Viimalla ole edes seuralaista häihin. Eihän hän voi mennä exänsä häihin yksin. Viiman on äkkiä löydettävä seuralainen häihin, etteivät kaikki kuvittele hänen olevan yksinäinen ja onneton, varsinkaan hänen naimisiinsa menevä exänsä Kari-Antti.

Viima lähtee Helsingin yöhön metsästämään menestyksekästä ja komeaa seuralaista häihin, sillä eihän hänelle ihan kuka tahansa nobody käy. Viiman julkisuuskuva ei saa murentua, sillä onhan hän kansan mielen asiantuntija, kuuluisa TV:stä tuttu julkkispsykiatri. Hän on vapaasielu ja hän tietää kaikkien muiden suhteiden ongelmakohdat. Hän opastaa ja neuvoo muita, mutta kuka neuvoo Viimaa hänen omissa ongelmissaaan.

Vuosisadan häät -elokuvan on ohjannut Marja Pyykkö, jonka aikaisempiin ohjauksiin lukeutuu: Sisko tahtoisin jäädä (2010), Kekkonen tulee! (2013) ja Yösyöttö (2017). Marja pyykkö on myös näytellyt lapsena rosvotyttöä Päivi Harzellin ohjaamassa hienossa lasten fantasiaelokuvassa Lumikuningatar (1986). Marja Pyykkö onkin nyt luonut hienon mustan komedian, joka kertoo myös jotain meidän egoistisesta ajastamme.

Elokuva rakentuu hienosti seuraten pelkästään Viiman matkaa ja valmistautumista exänsä häihin. Ja tuo matka onkin aikamoinen vuoristorata. Viinan huuruisesta baarista toiseen, tuntemattomien kotiin, selvittelemään vanhoja välejä exänsä kanssa ja juomaan skumppaa talojen katolle. Viima on päättänyt löytää avecin häihin hinnalla millä hyvänsä.

Viima kokee elokuvan aikana suuren identiteettikriisin, taistellessaan oman julkisuuskuvansa ja oman onnellisuutensa kanssa. Vaikka Viima jakelee neuvoja muille ihmisille, hän on kuitenkin itse täysin hukassa oman elämänsä kanssa. Elokuvassa on vaivaannuttavia kohtauksia ja katsojan on pakko seurata Viiman katastrofaalista etenemistä Helsingin yössä, mutta samalla Viiman seuraaminen on niin viihdyttävää. Samalla kun Viima nolaa itseänsä ja tuntuu sotkevan asioita vain entisestään, paljastuu samalla Viiman kuoren alta jotain inhimillistä.

Samalla kun Vuosisadan häät on hykerryttävän hauskaa seurattavaa, mutta se on myös kovin traaginen ja pinnan alta löytyy isoja teemoja. Se on kuin länsimaisen modernin ihmisen traaginen kohtalo, jota vastaan on mahdotonta taistella. Viima yrittää löytää merkitystä elämäänsä, mutta ei tunnut onnistuvan siinä. Olemme julkisuutemme vankeja somepäivityksillämme ja sosiaalisella statuksellamme. Tärkeintä on miltä näytetään pinnan päällä, vaikka pinnan alla asiat ovat rempallaan.

Elokuvan päätähti on itse Outi Mäenpää, joka vie elokuvaa eteenpäin kuin junan lailla. Rooliin on hyvin vaikea kuvitella ketään muuta. Outi Mäenpään hahmossa on jotain samaa kuin Kumman kaa -sarjan Annessa ja Mellussa. He ovat olevinaan täysin perillä elämästä ja ihmissuhteista, mutta ovat samalla täysin sokeita omalle toiminnalleen, josta itse hauskuus katsojalle syntyy. Toki Vuosisadan häissä mennään paljon synkemmille vesille kuin Kumman kaa -sarjassa, joka tuntuu kuin koko ydintä olisi jalostettu eteenpäin, tutkielman lailla.

Vuosisadan häät -elokuva pitää tiukasti katsojan penkissä, sillä Viiman matka ja toilailut ovat sen verran vauhdikasta menoa, ettei katsojat ja itse roolihahmotkaan tiedä mihin tässä vielä mennään. Elokuva sekoittaa mustaa huumoria, fantasiaa ja draamaa iloiseksi sekamelskaksi, joka muuttuu vain absurdimmaksi loppua kohden. Häihin meno muuttuu Viiman omaksi ristiretkeksi, jossa katsojakin on ihmeissään, tapahtuiko tämä juuri oikeasti elokuvan maailmassa, vai tapahtuiko tämä vain Viiman päässä.

Elokuvan pääteema on egoismi. Viima näkee kaiken vain omien lasiensa läpi ja irtaantuu muista ihmisistä. Viiman matka on synkkä ja hauska, jota Outi Mäenpää vie hersyvästi eteenpäin. Viiman exää näyttelee Mikko Leppilampi, joka on kuin Mikko Leppilampi, mutta ajaa asiansa. Ohjaus, kuvaus ja leikkaus ovat onnistuneita, luoden omanlaisensa maailman Viiman universumissa, jonka keskipisteenä on itse Viima.

Tuomio

Vuosisadan häät on erinomainen elokuva mustaa komediaa ja draamaa höystettynä vainoharhaisella fantasialla. Outi Mäenpää on loistava roolissaan julkkispsykiatrina Viimana. Viimaa on viihdyttävää seurata ristiretkellänsä kohti exänsä häitä. Matkaan eksyy monta uutta tuttavaa, Viiman etsiessään avecia häihin. Viima auttaa muita eksyneitä ja kriisissä olevia, mutta kuka auttaisi Viimaa hänen huomionsa kipeässä elämässään? Elokuva on absurdi sekoitus fantasiaa ja draamaa, josta katsoja hämmästyy ja nauraa lopulta koko älyttömyydelle. Mutta elokuvan pinnan alta löytyy paljon muutakin.

Tähtien selitykset:

• 1/5 = Huono (Ei voi suositella. Teos puuduttaa, tai jopa ärsyttää.)
• 2/5 = Tyydyttävä (Voi katsoa, jos ei parempaakaan ole. Hieman mitäänsanomaton teos.)
• 3/5 = Hyvä (Voi suositella. Laadukas teos, mutta isot tunteet jäävät saavuttamatta.)
• 4/5 = Erinomainen (Iso suositus. Voimakas ja herättää vahvoja tunteita.)
• 5/5 = Mestariteos (Mykistävän hieno ja saa katsojan pauloihinsa erityislaatuisuudellaan)

Traileri:

Luitko jo nämä?

Kommenttialue

Voit kommentoida nimimerkillä kirjautumatta tai kirjautumalla

Tuoreimmat uutiset

Tuoreimmat arvostelut

Tuoreimmat vertailut

Fyysisen ja striimimedian kuva- ja äänivertailuja

Tuoreimmat kyselyt

Tuoreimmat kalenterit

Tuoreimmat erikoisartikkelit